Vain n. 5 % auringon kaikesta säteilystä on ultraviolettisäteilyä. UV-säteily muodostuu suurimmaksi osaksi pitkäaaltoisesta UVA:sta, joka imeytyy syvälle ihoon, aina orvasketeen ja verinahkaan asti.
UV-säteilystä pieni osa (noin 5 %) on lyhytaaltoista UVB:ta, joka imeytyy ihon pinnalle sarveiskerrokseen.
Ihon palaminen johtuu yleensä UVB-säteilystä, jonka vaikutuksesta mm. ihon elävä kudos ja DNA voivat vaurioitua.
Iho voi palaa myös UVA-säteiden vaikutuksesta, jos auringossa tai esimerkiksi solariumissa vietetty aika on pitkä. UVA-säteily näkyy ihon pinnalla mm. juonteina ja ennenaikaisena vanhenemisena.
Ruskettuminen on reaktio, jonka avulla iho yrittää suojata pinnan alla olevia herkempiä kudoksia UV-säteilyä vastaan. Ihon ruskettumista tapahtuu sekä välittömästi että viiveellä.
Vuodenaikojen vaihtelun vuoksi on ihon oma auringonsuoja heikoimmillaan talvisin ja keväisin. Pitkällä aikavälillä palamiskerrat heikentävät ihon luonnollista suojaa ja nostavat riskiä sairastua ihosyöpään.